Tonttikauppa, osa 1

Pari kuukautta taisi vierähtää tontin omistajan sukulaismiehen yhteydenottoa odotellessa. Ajattelimme, että tontti kyllä varmaan myydään, mutta milloin, onko mukana mahdollisesti muita ostajaehdokkaita ja mitä tontti maksaa. Ensimmäinen kuukausi meni sydän pamppaillen ja erilaisia vaihtoehtoja peläten, toisen kuun lopussa ei jaksanut tai uskaltanut ajatella enää koko asiaa. Yhteydenottoa ei vain kuulunut.

Sitten alkoi kesäloma ja matkustin lasten kanssa synnyinseudulleni sukuloimaan. Kaksi päivää olin ehtinyt palautua työrupeamasta ja alkanut päästä lomatunnelmaan, kun mieheni soitti Helsingistä ja kertoi terveisensä. Sukulaismies oli tullut ilmoittamaan tontin omistajan halukkuudesta myydä tontti meille ja kertonut, että käytännön myynnin tulisi hoitamaan tontin omistajan tytär. Hän ottaisi meihin yhteyttä, kunhan tontin myyntihinnasta on päätetty. Tontille oli tilattu kaksi eri kiinteistövälittäjää, joiden arvioiden pohjalta omistaja tekisi päätöksen hinnasta.

Uutinen oli mitä mahtavin, mutta loma oli "pilalla"!

Jännitys sai jatkoa, kun ryhdyimme arvailemaan myyntihinnan suuruutta ja mahdollisuuksiamme vastata siihen. Pahimmassa tapauksessa hinta olisi 200 000 euroa tai enemmän. Tämä olisi meille todella miettimisen paikka, sillä se hidastaisi merkittävästi rakentamisen aloittamista ja todennäköisimmin joutuisimme tällöin luopumaan leikistä. Tonttien saatavuuden ja sen hetkisen hintatason tietäen tämä ei yllättäisi.

Kesäloma läheni loppuaan eikä yhteydenottoa kuulunut. Jännityksellä alkoi olla jo vaikutuksensa, kun takana oli unettomia öitä. Mieheni rakentaja-kaveri ehdotti, että soittaisimme tontin omistajan tyttärelle ja tiedustelisimme varovasti tilannetta. Kaveri ystävällisesti hankki meille tyttären puhelinnumeron.

En ole koskaan kärsinyt puhelinneuroosista, mutta nyt sellainen iski. Yksikin väärä sana tai äänenpaino ja tontti olisi mennyttä, ajattelin. Tärisevin käsin otin puhelun ja onneksi otin. Tytär olikin mitä miellyttävin persoona. Hän oli ollut siinä uskossa, että sukulaismies olisi jo ilmoittanut meille myyntihinnan, mutta toisaalta ei ollut vielä itsekään aktivoitunut tontin myynnissä, koska heillä ei ollut kiirettä asian kanssa.

Sieltä se sitten tuli: 180 000 euroa. Pahin pelkomme ei sentään toteutunut, mutta myyntihinta oli silti suurempi kuin olimme ajatelleet ja kerroin tästä. Tein puhelimessa vastatarjouksen 170 000 euroa ja tytär lupasi ilmoittaa seuraavana päivänä ensin keskusteltuaan asiasta äitinsä kanssa. Niin miellyttävältä ja vakuuttavalta kuin tytär vaikuttikin, olin varma, että odottamisen piinaa kestäisi taas loputtomiin. Seuraava yö ja päivä olivat sietämättömät. Melkein jo kaduin tekemääni vastatarjousta, mutta oli lopulta odottamisen väärti. Tytär todellakin soitti seuraavana päivänä. Hänen äitinsä oli ollut sitä mieltä, että "laitetaan riita poikki ja puoliksi". Tämän me hyväksyimme jo ilomielin. Hikoilulla säästimme 5 000 euroa.